Aihe: Pete lätkän MM-finaaliin | Avainsanat: lätkän mm, montreal canadiens, petefinaaliin
Ohan se varma, et eilisen jäljiltä ei ollut kovinkaan viriili olotila. Suomen 5-1voitto tuntu aamul 100- muna häviöltä, Frankfurtin ja ehkä Euroopan suurimmassa suihkutilassa. Tilannetta korjattiin parhaalla mahdollisella tavalla, pikaisesti.
Aivan järjettömän säädön jälkeen lentokentällä sain raahattua hanurini koneeseen viime hetkillä ja ilokseni huomasin, että pikku viilaamisella sain käyttööni koko kolmosen penkkirivin reilun seitsemän timman erikoiskokeen ajaksi.
Montrealissa vettä tuli kuin aisaa ja katukuva muistutti lähinnä aavekaupunkia. Lasinsirujen ja muiden jätöksien määrä ei viestittänyt paikallisesta vapusta, vaan Canadiensin edellisyön tappiosta ja kauden loppumisesta. Vallitseva atmosfääri oli lähinnä maanisdepressiivinen ja se huokui joka taholta.
Eiku hirveä sarvista ja Bell Centren hoodeille pokailee sakkii, mut oli harvinaisen vaikeeta päästä juttusille jengin kans. Parin puoliväkisinmakaamishaastattelun jälkeen selväksi tuli, että ne Kanukit jotka väittävät välittävänsä MM- kisoista, valehtelevat. Värityksiä riittää, mutta korvat heiluvat nii, et kintut o parikyt senttiä maanpinnasta.
Tää pvä meni lähinnä ihmetellessä ja jetlagia vastaan taistellessa, ehkä myös hieman opetellessa ranskaa. Aika hiljasta. Huominen olis vielä tarkotus tallustella näitä polkuja ja samalla katsastella tilannetta, miten saa kiikutettua itsensä 1200 km:n päähän Halifaxiin keskiviikkoon mennessä. Tidinz.
Se o toistasex siin ja huomenna palataan mm. Suomen mazin merkeissä astialle. HäpHäp.
