Aikasin ylös ja run Forest run. Juoksin raiovohärkänä paikkaan, mistä voisin snutaa päivän lehden. Se ois niinku 11. päivä ja alkaa olla vähän hapoilla. Tänään ridasin uudella julkisuuskuvallani ja pienes paikas ku ollaan, nii kaikki tulee kättelemään, kyselemään ja toivottelemaan onnea. Venaan et millon joku tulee vetämään koteloon. Käykää kyylää juttu osoitteesta http://www.thechronicleherald.ca/Front/1055641.html

Näin yhen leijonan tallustellesani ympäri kaupunkiaja kyselin vähän kuulumisisa. Myös että saako kundit laahustella kaupungissa rauhassa vai tuleex jengi bongailee jatkuvalla syötöllä. Ite olin päivän tähti ja elinkaaren huipulla, joten hopeaa oli luvassa.

‘Jengi tunnisti meizin yllärihyvin ja olin toisinaan hieman vaivaantunut, mutta safkaa ja juomaa tuli ilmatteex ja kun budget- traveller olin, ni mikäs sen mukavempaa. Pari kissaakin pyörähti ympäril, mut ku avasin suuni, ni koko kuppila tyhjeni. Ainoo tarjous minkä sain, oli rekkalesbolta. Siis yhtään värittelemätti bi- ihminen, joka ajaa rekkaa työkseen. Se tarjos kyytiä Quebeciin, mut aikataulu ei nazannu. Oisin varmaan saanu haljasta kyytiä.

Koistisen maali oli aiheuttanu tuomarille kenkää, joten kysäsin Kummolalta, mikä meininki. Muuten päivä hurahti mukavasti uusien tyyppien kanssa, joita tuntui pursuvan ovista ja ikkunoista. Nyt pähkäilee, mil pääsis Quebeciin torstaina.

Tänään piti tulla paketti ja ohan se varma, et varmaan jolleki tuli, muttei mulle. Venasin jonkun hotlan aulas kax timmaa turhaan ja sit leikkas kii. Menin Fat Dannyn huoneesen lukee lehtee ja sain juhlaidean. Tänään oon mediamoguli. Kartotin mahdollisuudet ja päädyin radioon. Aurinko paisto Halifaxissa pitkästä aikaa, mutta osuuko se risukasaan, onkin jo toinen juttu.

Aikaa säästäkseni koodasin paikalliseen Radio Rockiin. Matka oli aika pitkä, joten menin keppihevosella sinne. Ummikkona painelin matalaan, antennivoittoiseen tiilitaloon, jonka respassa suureksi hämmästyksekseni reissun ensimmäinen Irma hymyili mulle. Tosin vahingossa. Irma neuvo mut yläkertaan ja vähän aikaa odotettuani pääsin Tomin hellään huomaan Q104:sen studioon. Nopeat esittelyt, referoitu matkatarina ja mikki suuhun. Siinä kerroin reilulle sadalletuhannelle kuulijalle, mikä on homman nimi. Tom kiitteli yllättävästä vierailusta ja vastapalvelukseksi lupasin lähettää radioasemalle Karjalaa kotiuduttuani.

Fiilis oli hyvä parin matalapaineen keskustassa vietetyn hetken jälkeen ja painelin stadionille, kiikarissa lippu Kanada- peliin. Olin ehkä löytänyt keinon päästä ineen ilman lippua. Fiilistelin päivän korkeatasoista meininkiä, ku joku punatukkanen kundi bongas mut hallin edestä. Siis ei sillee. Kevin, joka oli 2 viikkoa sit alottanu paikallisessa Heraldissa oli kuullu mun läpät radiosta ja oli tullu hallin liepeille ettii mua. Osa turisteista ties mut ja osas sanoo, et enemmin tai myöhemmin ilmaannun hoodeille,

Punatukka halus tehä must jutun, kysyin et haluuxe potkut. Kundi bjuudas mulle kaffet, kyseli hässäkät ja lopux joku saksalainen fraulein tuli ja nappas kuvan. sen kamerastta tuli sinistä savua sen jälkeen. Jäin törröttää pihalle monttu auki, et mist nyt tuulee.Eihän siinä. En tajunnu koko koko juttua, niinku jotain muuta tajuisin, mut päivästä jäi aurinkoinen kuva.Auringonpimennys tosin iski. Kanada-matsin toisessa erässä ja kesti aina tappiin saakka.

Nyt ei muuta ku huomista painotuoretta artikkelia venaamaan, jonka päätoimittaja o kuitenkin ottanu opinto- oppaaksi, älkää koskaan tehkö tälläsist kavereist juttui. Kello o 12 ja valtakunnassa kaikki hyvin. Mil prossal se paketti tulee huomenna?