Pete Finaaliin!


Finaalipäivä!

Ohan se varma, et ku saavun peiteroolissani hallille, ni siin 5 turvahannuu venaamassa. Ei näyttäny kovin aurinkoiselta tänkään päivän alku. Sain samantien pari hännystelijää, menin mihin tahansa. Mun piti näyttää securitylle eilen takavarikoidut lentoliput, et todellakin oon lähös kiitää niitten maasta. Ne oli tietenkin hallin tiskillä, johon ei pääse ilman lippuu. Aika järkevää. Ja kiehumispiste oli suht matalalla.

Mil prossal lippu ois maxanu matsiin tonnin, jos se ois ollu myytävävnä. Unelmafinaali oli enemmän ku loppuunmyyty ja homma näytti kusevan taas oikeen huolella. Syvä tummuus valtasi hetkeksi mieleni, mut tällä kertaa en pannu vilkkuu päälle, vaik auto oli jo ojassa.

Kävin muka naurattaa muijii matkalla, tanssii venakkojen kans, laulaa ja siihen se homma tais tyssähtää. Tänään vaahteralehden muotoinen sydämeni vuoti katkeraa mahlaa ja tuntui lähes mahdottomalta paikkaa sitä. Viimeisenä vaihtoehtona päätin vedota kansaan tunnetasolla, ylitunteellinen kun oon.

Vedin krokotiilinkyyneleet silmis pienen puheen ja mukavat punavalkoiset käänty mun puolelle. Sympathy for the devil Loppupeleissä mut vietiin finaaliin kultatuolissa ja tuli voittajan olo. Reilun kahen viikon uurtaminen ni henkisellä kuin fyysisellä taholla palkitsi jakautuneen mieleni kultamitalilla. Haltioituneena tuijotin mm- finaalia reilut kolme erää päätykatsomossa,etelä- sellaisessa ja olin onnesta soikeena.

Vanha klisee, se mikä ei tapa, vahvistaa, piti tänään paikkansa. Vedon voittaneena lähen tyytyväisenä pakkaa kamani ja kolvi kohti kotoista Suomea. Catch u up.