Filed under: Pete lätkän MM-finaaliin | Avainsanat: saku koivu, suomi - usa
Arvatkaa mitä tulee taivaalta? Tanssii Jenkkien kanssa nousi melkein ohi ylisuositun tanssiohjelman, puhumattakaan Räikkösen epäonnistumisesta, ku 10 pistettä jäi mertaan. Onnex ei rantaan. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisisa koitoksia tarjonnut perussuomalainen sunnuntai, jossa tänään ollaan vuodatettu kirjaimellisesti verta ja hikeä, ehkä kyyneleitä, mutta lähinnä krokotiilin- sellaisia.
Suoritin tänään aimo annoksen tutkivaa journalismia, josta raporttini piti toimittaa eräälle ex- oranssitakkiselle kommentaattorille, joka ei kuitenkaan kiireistään huolimatta ehtinyt vastaanottamaan raporttiani. Kävin läpi muutamia Kanukki- faneja, yhden kiekko- analyytikon sekä tietenkin Don Cherryn, Hockey Night of canada juontajan. Hieman eriävien mielipiteiden valossa, oli vaikeaa rakentaa kultaiselle keskitielle siltoja eri suuntiin, joten päätin raporttini kysymysmerkkiin.
Aivosoluni tyhjyydessä, hakien ensimmäistä pariaan, sain vaihteex idean, Kaveri, joka yksinään tuijotti nekkailua, muistutti huomattavan paljon ystävääni Ekiä, josta minulla oli kuva mukana. Toimittajan akkreditointikortti suorastaan huus mun nimee ja Evander Holyfieldin avustuksella voisin yrittää kikkailla oikealle sen uudelle omistajalleen. Tuumasta toimeen ja lammas takasin karsinaan. Ennenku D ehti kissaa sanoa, olin jo matkalla hallille USA– maziin, toimittaja- statuksella. Pientä syylisyydentunnetta potien, annoin kuitenkin itselleni anteeksi, tähtäimessä oli kuitenkin kaupunki, jossa Mats Sundin aloitti NHL- uransa.
Nyt oltiin alueella, jossa pääs vaikuttaa vaikuttajiin. Vihdoinkin pääs puheväleihin kadonneen Koivun kans. Tosin hän, kuten Turussa sanotaan, oli virkapuku päällä, eikä Häntä viittinyt kauan viivytellä. Hän. Koivu oli erittäin positiivisella mielellä ja patonkikaupungin viikontakaiset murheet olivat jääneet historiaan, toistamiseen.
Ja kuinka ollakkaan, myöhästyneet äitienpäivätervehdykset täältä tasaqpuolisesti kaikille äideille. Oha se varma, et mitä tekee, ni kaikki tulee valovuoden myöhäs. Huomenis taas yritetää uida liiveihin, toivottavasti ei niihin oransseihin, mis o pilli.
Filed under: jääkiekon mm-kisat, Pete lätkän MM-finaaliin, saku koivu | Avainsanat: montreal, petefinaaliin, saku koivu
Ja mil prossal Heikelä soitti aamu yheltä yöllä, ku tääl vedetään unta koteloon. Olin iiihan kohmees, enkä juurikaan saanut suutani auki. Kerranki näin. Ikimuistettava hetki muuttui kuitenkin tuota pikaa tasaiseksi tuhinaksi. Aamul kasilt ylös ja nauttimaan kokonaisen croissantin aamiaiseksi. Avauduin, et mis o loppumämmit, ku maksoin koko brekusta ja taas mulle jäi hopee lapaan. Breaking news.
Aurinkoinen Montreal näytti täysin eri kaupungilta verrattuna edellispäivän helvetin esikartanoon. Alkupaletti näytti lupaavaltan päivän koitoksia varten, mutta turhaan, aivan turhaan. Lähdin siis etsimään kadonnutta Koivua siinä toivos, et pääsis ekana uutisoimaan Leijonien uudesta sentteristä, Hengailin vanhas satamas ja piti rykästä pari haastoa narulle, ni paikalle kurvas sininen golf-auto, sisällään rouva toinen jalka haudassa, joka alko mellastaa et tarvii olla lupa kuvata. No lupiahan oli vaik muille jakaa ja eiku ritolat.
Huhuilin Sakua joka paikasta, kuten aikoinaan Mustanaamiota Norjan vuonoilla. Loppupeleissä suuntasin klyyvarini kohti Jarry Parkia, jossa turvauduin kissakoiran pyynteettömään apuun. Mesta oli yllättävän tyhjä huomioiden sen, että poltin toistamiseen kahden päivän sisällä jättikatkarapuani. Näillä piuhoilla totesin sen vasta mennessäni iltasuihkuun, ennen kupillista hyvää ja ravitsevaa kamomillateetä.
Kyseinen puisto on urheilijan Mekka monine harrastusmahdollisuuksineen. Olipa pitkä sana. Mua kiinnosti lähinnä rullakiekkokaukalo, pikku- Intialaisten väsäämän krikettikentän takana. Sieltä löytykin pari patonkia, jotka päätiin haastaa rankkareille pikku vedon värittämänä.
Veto oli Karjala-tölkki vs Halifaxin matka. Eli jos voitan Alex kustantaa mut pääkallopaikalle. Itsekeskeisenä ja henxelit paukkuen menin soitellen sotaan ja kuinka ollakkaan, kippas kappas, kärsään tuli. Sinne meni Halifaxin lippu tuhkana tuuleen ja nöyryytyksen määrä oli messevä. Mitä tästä opin? En mitään! Toivottavasti Leijonat otti onkeensa Norja- mazista, vaik voittohan sielt loppupeleis irtos.
Kadonnut Saku kalvoi kuitenkin autistista mieltäni ja päätin jatkaa metskausta. Kirves oli jo puoliksi kaivossa, mut kelasin koittaa viel yhtä mestaa. Lähteeltä, jota en voi paljastaa sain faktaa, että Koivun poika makailee itäisellä Sherbrookilla, josta myös kävin hänet bustaamassa.
Tiistaina olis kiikarissa yhden miehen mobilisointi, kohteena kalasatama ja tuhansia kiekkofaneja, se miten äijän käy, selvii taas täältä. Oha se varma.
Pete Finaaliin! 